Nainen istuu lukemassa lehteään omassa pienessä tuvassaan. Hän istuu kauniin pienen ikkunan edessä, joka on pienen tumman ja kuluneen puupöydän yläpuolella. Ikkuna kehystää metsän kauniin vihreyden. Ikkunaa koristaa beiget pellavaverhot, jotka laskeutuvat alas lattialle asti. Ne ovat täydellisen pituiset. Ei liian pitkät, mutta eivät liian lyhyetkään. Verhot ovat ajan myötä kulahtaneet, mutta sitäkin kauniimmat. Verhot täydentävät tuvan lämmintä, kodikasta ja luokseen vetävää sisustusta. Pöytää täydentää hänen itse nypläämänsä valkoinen pitsipöytäliina.
Nainen asettaa sokeripalan suuhunsa ja ryystää päälle kahvia, joka on maustettu pienellä tipallisella kermaa. Hän katsoo ikkunasta ulos. Ulkona ei ole ketään. Kello lyö lauantaiaamuna kuusi. Ihmiset ovat vielä nukkumassa. Ainoastaan naapurin kissa näyttää kuljeskelevan metsän laidalla. Se liikkuu niin sulavasti ja vaivattomasti syvemmälle metsään, eikä hän pysty irroittamaan katsettaan siitä.
Hän keskittyy taas lehteensä. Hän nuolaisee etusormen päätä ja kääntää uuden aukeaman. Lehti pitää kahisevaa ääntä. Se peittää lähes koko pöydän pinnan. Ainoastaan pöydän etuosaan jää pieni kaistale, johon hän asettaa kuppinsa.
Tuvan lattia on puinen ja nariseva. Sitä peittää värikkäät räsymatot. Lattia on kylmä ja naarmuinen. Lattia päättyy puuhellan reunaan. Puuhellasta näkee, kuinka paljon se on nähnyt maailmaa ja kuinka monta erilaista ihmistä ja perhettä se on kohdannut. Sen viereen on asetettu korillinen puita hellan lämmittämiseksi.
Hänellä on jalassaan villakuvat. Siniset villasukat. Ne sointuvat täydellisesti yhteen lattialle asetettujen räsymattojen kanssa. Päällään hänellä on lila pitkä aamutakki ja päässään isot papiljotit. Hänen silmänsä ovat lempeät ja ystävälliset. Niitä kehystää silmälasit. Silmälasit ovat ruskat ja ohut sankaiset.
Hän ryystää viimeisen hörpyn kahvikupistaan. Hän katsoo vielä hetken ulos pienestä ikkunastaan ja nauttii Suomen suven tuomasta kauneudesta ja sen luonnosta. Luonnosta, jota hän pitää taideteoksena, jonka keskellä hän on saanut nauttia elämästään. Hän asettaa kuppinsa tiskiveteen ja laittaa vielä muutaman klapin pesään lämmittämään hänen pientä punaista tupaansa.
Veikkaan , että tarinan henkilö on kahdeksankymppinen rouva, ehkä leski. Voi hän silti olla neitikin. Iän päättelin kuvaillun sisustuksen ja kahvinjuontityylin perusteella. Kuvailu oli onnistunutta ja oli helppo nähdä pirtti ja maisema mielessäni. Tuli vähän omaa mummoa ikävä.
VastaaPoista