Siirry pääsisältöön

Viimeinen porkkana

Porkkana rouskuu suussani. Murskaan porkkanaa takahampaillani kuin muurari konsanaan. Se maistuu tänään paremmalle kuin ennen. Se on makeaa. Kuinka olenkaan kaivannut tätä.

Kuulen kenkien narinan. Vihaan sitä. Vihaan sitä ääntä, kun hoitajan kengät laahaavat maata. Hän astuu huoneeseeni ja sammuttaa telkkarini. Se ei minua haittaa, koska Salatut elämät olivat juuri loppumassa. Hän kysyy vointiani, kuten joka päivä. Hänen puheestansa kuuluu se ainainen sääli ja myötätunto. Vihaan sitä. Nyökkään ja toivon hänen poistuvan. Haluan olla yksin. Hän kehuu minua vielä kauniiksi ennen poistumistaan. Hieraisen kaljua päätäni ja hymähdän.

Maistan vielä porkkanan suussani. Nielaisen viimeiset palat hampaideni välistä. Maku tuo mieleeni muistoja menneisyydestä. Mihin katosivat ne ajat Pyhäjärvellä. Ne ajat, kun mummon kanssa nautimme omanmaan porkkanoista sekä ihanan keltaisista hiekkarannoista. Muistan, kuinka aurinko poltti päätäni. Miten se lämmittikään tummia hiuksiani.

Puhelimeni soi. Numero on jälleen tuntematon, enkä halua vastata. Tuijotan taas tuota liiankin tuttua valkoista kattoa. Kunpa pääsisin helvettiin täältä.

Ikkuna paukahtaa kiinni. Syyskuinen sää nostaa taas Aurajoen pintaa. Turunkin tori hiljenee. Sade tuo huoneeseeni nurmikon raikkaan tuoksun. Kipu on tänään erilaista. Tunnen, kuinka kipu säteilee koko kehoni läpi. Kylmähiki puskee lävitseni. Kaikki paikat sattuvat. Sattuu enemmän kuin koskaan.

Haukkaan jälleen porkkanasta. Se rouskuu suussani. En enää jaksa murskata porkkanaa takahampaillani. Nieleminen tuntuu mahdottomalta. Väsyn. Näinkö päättyy Antti Tuiskun tarina...

Kommentit

  1. Maarika20. syyskuuta 2017 klo 0.18

    Tekstillä on hyvä otsikko ja se viittaa siihen, että tarina kertoo kuolemasta. Annetut sanat on upotettu huomaamattomasti tekstiin. Kuolemasta kerrotaan mainitsematta itse sanaa kuolema. Lopussa olikin yllätys, että päähenkilö on julkkis. Tekstissä on hyvää kuvailua!

    VastaaPoista
  2. Janna24. syyskuuta 2017 klo 9.45

    Haha aivan mahtava! Oli pakko lukea koko tarina uudelleen, kun se sai täysin uuden käänteen. Pidin siitä, että koko tarina on synkkää luettavaa, mutta tarinaan lisää humoristisen twistin otsikko ja päähenkilön paljastuminen Tuiskuksi. Tuot kekseliäästi porkkanan koko ajan esille ja muutkin sanat on hyvin upotettu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän pohdinta

Tämä tuoksu. Tämä tuoksu on vuoden parhain. Tuo pappan ainainen valitus ärsyttää. Tiedän, että hän on jo vanha ja ehkä vähän vanhuuden höperö ja no minä... No minä olen törkeä, kun ajattelen näin. Hän ei tarkoita pahaa. Hän haluaa vain jakaa osan elämästään meidän kanssa. En vain voi sille mitään, että tuo ärsyttää minua. Ei ne tarinat, vaan se valittaminen. Vatsani murisee taas. Mahtoikohan kukaan kuulla sitä? Taidan hieman punastua. Tunnen sen kasvoillani. Tunnen, kuinka se korostaa pyöreitä poskiani. Kenelle nyt ei tulisi nälkä, kun ilmassa tuoksuu vasta paistettu kinkku ja porkkanalaatikko. Tämä on vuoden kohokohta. Tai ei ehkä kohokohta muuten, mutta ruuan kannalta kyllä. Auts! Siskoni potkii minua taas pöydän alla. Miten hän aina jaksaakin kiusata minua. Hän varmaan yrittää ottaa veljeni paikkaa. Hän jaksoi kiusata meitä aina. Kristiina oli silloin vielä niin pieni, mutta jotenkin hän sen edelleen muistaa tai ainakin uskon niin. Kristiina on aina ollut niin kiltti j...
1 kommentti
Lue lisää

Näytetään, ei kerrota

Nainen istuu lukemassa lehteään omassa pienessä tuvassaan. Hän istuu kauniin pienen ikkunan edessä, joka on pienen tumman ja kuluneen puupöydän yläpuolella. Ikkuna kehystää metsän kauniin vihreyden. Ikkunaa koristaa beiget pellavaverhot, jotka laskeutuvat  alas lattialle asti. Ne ovat täydellisen pituiset. Ei liian pitkät, mutta eivät liian lyhyetkään. Verhot ovat ajan myötä kulahtaneet, mutta sitäkin kauniimmat. Verhot täydentävät tuvan lämmintä, kodikasta ja luokseen vetävää sisustusta. Pöytää täydentää hänen itse nypläämänsä valkoinen pitsipöytäliina.  Nainen asettaa sokeripalan suuhunsa ja ryystää päälle kahvia, joka on maustettu pienellä tipallisella kermaa. Hän katsoo ikkunasta ulos. Ulkona ei ole ketään. Kello lyö lauantaiaamuna kuusi. Ihmiset ovat vielä nukkumassa. Ainoastaan naapurin kissa näyttää kuljeskelevan metsän laidalla. Se liikkuu niin sulavasti ja vaivattomasti syvemmälle metsään, eikä hän pysty irroittamaan katsettaan siitä. Hän keskittyy taas lehteen...
1 kommentti
Lue lisää