Siirry pääsisältöön

Tekstit

Silminnäkijöiden lausunnot

Silminnäkijöiden kertomukset Silminnäkijä 1 Juu elikkäs, olin justiinsa ylittään tiet, ko tuo mopoauto hyppäs tuolt oikkialt aiva suoraa auto ette. Ei siin kissa keren sanomaa, ko ni noppiast kaik tapahtus. En kyl tie mitä flika mieles liikkus vai liikkusko mittä, ko ei aikomustakaa ollu hidastaa. Vauhtii ei onneks hirveest ollu, ni selvisivä ehjin. Emmä kyl silti ymmär, kui jokku voi antaa muksuns ajaa tollast murolaatikkoo. Ain valitetaa, ko jyväjemmarit ova tie tukkeen. Kyl ne nuo mopoautot se ongelma o. Emmä vaa ymmär. Silminnäkijä 2 Tulin just togel mestoil. Olin just dallaa tohon holleil, ku mun frendi budjaa tosa vieres. Just ku ylitin tiet, ni toi donna mälläs mautons ton jäbän bilikan kylkeen. Kammo rysäys siit kuului, mut emmä sen enempää nähnyt. Muut bamlas, et se olis sen donnan moga. Olihan sil kuitenki kolmio. Sen enempää en sit tiiä, tsiikailin sillo eri suuntaan. Mut lähen ny heittää frendin kans riimii. (Pieni sanasto: togel=juna, dalla...

Viimeinen porkkana

Porkkana rouskuu suussani. Murskaan porkkanaa takahampaillani kuin muurari konsanaan. Se maistuu tänään paremmalle kuin ennen. Se on makeaa. Kuinka olenkaan kaivannut tätä. Kuulen kenkien narinan. Vihaan sitä. Vihaan sitä ääntä, kun hoitajan kengät laahaavat maata. Hän astuu huoneeseeni ja sammuttaa telkkarini. Se ei minua haittaa, koska Salatut elämät olivat juuri loppumassa. Hän kysyy vointiani, kuten joka päivä. Hänen puheestansa kuuluu se ainainen sääli ja myötätunto. Vihaan sitä. Nyökkään ja toivon hänen poistuvan. Haluan olla yksin. Hän kehuu minua vielä kauniiksi ennen poistumistaan. Hieraisen kaljua päätäni ja hymähdän. Maistan vielä porkkanan suussani. Nielaisen viimeiset palat hampaideni välistä. Maku tuo mieleeni muistoja menneisyydestä. Mihin katosivat ne ajat Pyhäjärvellä. Ne ajat, kun mummon kanssa nautimme omanmaan porkkanoista sekä ihanan keltaisista hiekkarannoista. Muistan, kuinka aurinko poltti päätäni. Miten se lämmittikään tummia hiuksiani. Puh...